Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pure White. Vaikka nimi on englanniksi, se on kirjoitettu suomeksi. Voi kuulostaa omituiselle, mutta pidän siitä. Toinen nimivaihtoehto olisi ollut Puhtaan valkoinen tai Pure White, Totally Black. Päädyin kuitenkin Pure Whiteen.

 

 

Luku 1. HT astuu esiin.

"Oletko sinä Whitney Scarlet?" joku kysyi selkäni takaa. Käännyin ympäri hämmästyneenä. Taas joku yllätti minut. Tällä kertaa opettaja.Naisopettaja. Käänsin päätäni 40 astetta vasemmalle.

"Ollakko vaikko eikö olla? Kas siinä vasta pulma", vastasin minulta kysyttyyn kysymykseen.Opettaja kohotti kulmiaan. "Ilmeisesti olet. Tuleppas niin mennään esittelemään sinut luokallesi.

Heilautin käsiäni kuin Jack Sparrow.

"Tullakko vaiko eikö tulla? Kas siinä vasta pulma", sanoin.

"Taidat pitää Hamletista?"

"Pitääkkö vaiko ei? Siinä vasta ongelma."

Virnistin. Opettaja ei. Nuiva tyyppi.

"No mennään nyt vihdoin. Minä olen luokanvalvojasi sijainen. Oikea luokanvalvojasi, englannin opettaja on.. tuota... lomalla," Nuiva-ope sanoi. En kuunnellut. Koulun seinämaalaukset olivat kiinnostavampia. Kuljin opettajan perässä yläkertaan ja ovelle, jonka takaa kuului ihanaa mekkalaa. Opettaja epäröi. "Niin, tuota, heillä on matematiikkaa.... Minä kyllä käskin heidän olla hiljaa..."

Opettaja avasi oven ja sai saman tien kolme peräkkäistä paperipalloa päähänsä. Heittäjä oli luultavastitähdännyt oven vieressä olevaan roskikseen. "8F! HETKEN OLEN POISSA JA JO ON TÄÄLLÄ KUNNON KAAOS!" hän karjui. Kukaan ei kuunnellut. Päinvastoin; melu yltyi. Joku poika sanoi jotain ja tasan puoli luokkaa räjähti nauruun. Tasan puoli. Toisella puolikkaalla oli ilmeisesti ihan omat juttunsa. Ja sitten oli pari poikaa jotka oikeasti yrittivät opiskella. "8f!" opettaja huusi toivottomana. Ei vaikutusta. Päätin puuttua asiaan.

"Hei!"Kiljaisin niin kovaa kuin vain pystyin.Kaikki hiljenivät ja käänsivät katseensa minuun. Kävelin käsiäni heilutellen opettajan pöydän eteen ja kiipesin sen päälle vaivalloisesti. Heilautin olkapäille ulottuvat puhtaan valkoiset hiukseni korvan taakse. "Joo, siis mä oon Whitney! Whitney White! Ei ku en ookkaan. Sehän on mun lempinimi. Kuka mä oon? Aaa, joo oon Whitney Scarlet!" selitin. joku vihelsi. "Asiaa", sanoi takarivin oranssihiuksi. Toinen oranssihiuksisista. "Joo, ja mä en sit lintsaa enkun tunneilta. En vaan käy niillä! Hei, toihan kuulostaa siltä kun mä lintsaisin... Ihan sama. Mä siis olen Amerikasta, joten osaan jo englantia. Juu. Sen takia en käy tunneilla", jatkoin höpötystä. "Epäreilua!" Takarivin oranssihiuksi huusi. Hän oli luultavasti puoliluokan ep.virallinen pomo. Samoin kun toisen puolen pomo oli joku pullea poika joka höpisi eturivissä jotain kaverilleen välittämättä minusta.Virnistin.

"No niin, Whitney. Alas pöydältä. Tässä on matematiikan kirjasi. Mene Selenan viereen, siellä pitäisi olla tilaa", opettaja sanoi ja ojensi minulle tosi ruman matikan kirjan. Hyppäsin pois pöydältä. Opettaja istui tuolilleen. Kun en liikkunut mihinkään hän kysyi: "Miksi et mene?"

"Kuka on Selena?" kysyin vastakysymyksen. "Hän on se jonka vieressä on til... Selena, tyhjennä paikka vihkoistasi että Whitney mahtuu siihen." opettaja vastasi. TakapulpetinoranssihiuksiSelena otti kaikki vihkonsa (niitä muuten oli aika paljon) pois ja kasan alta paljastui tuoli. Lähdin kulkemaan kohti taaimmaista paripulpettia, johon minun kuuluikin mennä.Joku poika yritti kampata minut matkalla mutta astuin taitavasti hänen jalalleen.Pojan onneksi minulla oli tennarit eikä tavanomaisia korkokenkiä.

Istuin paikalleni koko luokan katsoessa. Opettaja rykäisi. Se laukaisi jännityksen. Koko luokka alkoi taas höpöttää yhtä aikaa. Tai siis puoli luokkaa. Se toinen puoli, mihin Selenakin ilmeisesti kuului, tuijotti yhä minua. Keikuin tuolillani ja vilkutin. "Hei", sanoin iloisesti.

"Haluutko turpaas?" aivan selvästi häirikön näköinen suht pitkä brunetti tyttö kysyi. Tytön iho oli ruskettunut. Hänellä oli toisessa korvassaan kultainen rengas. Muita koruja hänellä ei ollut. Hikset roikkuivat vapaina olkapäille.

Tytön vieressä istuva blondi tyttö huokaisi. "Ole hiljaa, Ronja", hän sanoi. Blondilla oli kerrostetut aika, upeat hiukset, hänen silmänsä olivat pehmeän siniset. Hän näytti lyhyeltä. Taatusti lyhyemmältä kuin minä, mikä oli aika paljon. "Miksi?" Ronja the kovis kysyi.

"Ronja, ihan oikeesti. Annat meistä vääränlaisen ensivaikutelman", Selena sanoi. Käännyin katsomaan häntä tarkemmin. Oranssit, keskipitkät hiukset, jotka olivat sekaisin. Etuhiuset ulottuivat silmille. Pisamia. Kasvoista huomasi heti, että hän nauroi paljon. Ronja tuhahti. "Kas, Ronja hiljeni! Hassua!" joku sanoi vasemmalta puoleltani. Käännyin katsomaan ja näin toisen oranssihiiuksisista tytöistä. Tytön etuhiukset olivat yhtäpitkät kuin muutkin hiukset, ja hän näytti lähes yhtä lyhyeltä kuin blondi. Lähes. Hänelläkin oli pisamia.

Kivaa, minut oli piiritetty. Ei porukka kyllä kovin kauhealta vaikuttanut. Hieman...erikoiselta vain. Katsoin ympärilleni.Olin melko varma että porukkaan kuului muitakin. Ja niin kuului. Kaksi poika vasemmalla sivussa minusta katsottuna näyttivät ensin olevan ihan tavallisia poikia, jotka yrittävät tehdä läksyjä, mutta eivät sitten olleetkaan. Toinen pojista kääntyi meihin päin. "Hei, eikö voitais vaihtaa vuoroja? Mä vihaan matikkaa..." hän kysyi.Pojalla oli semmoiset jännän vaalean ruskeat taakse sliipatut hiukset. Silmät olivat tummanruskeat ja iho kalpea. Blondi pudisti päätään. "E-ei. Ida ja Maarit ovat poissa, ja te hävisitte vedon", hän sanoi herttaisesti. "Minkä vedon? Te kaikki vastaan minä ja Jesse? Tosi reilua", poika mutisi ja kääntyi takaisin tehtävien pariin.

"Tatu, kerros mitä minä juuri kirjoitin taululle", opettaja kysyi vierusryhmän pulskalta pojalta. Poika (Tatu) käänsi katseensa taululle.

"Täh?"

"Mitä minä juuri kirjoitin taululle ja selitin?"

"Mistä mä sen tietäisin?"

Opettaja huokaisi.Hän kirjoitti jotain kirjaansa. "Entäs Whitney, voisitko selittää...?" hän kysyi minulta. Vilkaisin taululle."Hmm, ilmeisesti kyseessä on jonkinmoinen yhtälö, jossa käsketään kertomaan x:n arvo 14, kun y=......." selitin.

 "Ja vastaus on... luulisin.... 2003,5", sanoin lopulta. Kaikki katsoivat minua suu auki. "Mitä?" kysyin hämmästyneenä. Opettaja haukkoi henkeään. "Mutta... Tämä oli tarkoitettu laskimella laskettavaksi. Ja on lisäksi vasta yhdeksännen luokan asiaa.... Ajattelin vain tarkistaa kuuntelitko sinä..." opettaja selitti. Sitten kello soi, ja puoli luokkaa ryntäsi ulos.Minäkin nousin ylös, ja pakkasin reppuuni matikan kirjan, jonka olin juuri saanut ja vihkon, johon en ollut vielä edes kirjoittanut omaa nimeäni.

Menin ulos hävyttömän jäätävään ilmaan. Minulla oli ohut takki, ja vannotin itselleni ottavani edes kaulahuivin huomenna kouluun. Päätin kävellä ympäri koulun pihaa, joten kävelin. Kävellessäni oikea käteni teki lähes huomaamattani U:n muotoista kuviota, ja vasen seurasi perässä. Keräsin jostain syystä joka puolelta kummastuneita katseita. Jossain vaiheessa pysähdyin ja jäin seisomaan keskelle pihaa. Sivusilmällä näin kun Selena, Ronja, Blondi ja muu porukka piiritti minut. Katsoin heitä hämmästyneenä.

Kaikkien ilmeet olivat vakavat, kunnes  Pätkäoranssihiukselta petti pokka ja hän räjähti nauruun. Myös muut nauroivat. Selena läimäytti kätensä aika kovaa olkapäälleni. "Hyvä aloitus luokassa. Mä tykkäsin!" hän sanoi ja nosti peukun pystyyn. "Tervetuloa HT:seen. Mä päätin just äsken et tuut meijän porukkaan. Onko vastalauseita?" Selena kuulutti. Muut nyökkäilivät. Ja sitten pudistelivat päätään. Eivät kai olleet varmoja, kumpi oli myöntävä ja kumpi kieltävä vastaus. Olin aika hämmennyksessä. "Ai niin, mikä sun nimesi olikaan?" Selena kysyi.

"Scarlet! White Scarlet!" ruskeahiuksinen poika sanoi. "Aivan", Selena sanoi itserakkaasti, "ja tässä on Jani", hän osoitti ruskehiuksipoikaa,"Jesse", hän osoitti huomaamatonta mustahiuksista poikaa Janin vieressä,"Kiki", hän osoitti oranssihiusta, "Ronja", Selena osoitti kovista, "Stina", hän osoitti Blondia, "ja minä, elämäsi valo, SELENA." Hän levitti kätensä. "Ja lisäksi ryhmäämme kuuluu:  Maarit, joka on sairaana, Ida, joka on jossain ammuntakilpailussa ja Arttu, joka lintsaa", Stina (blondi) sanoi.

"Aha", sanoin ja nyökkäsin. "Entä mitä tarkoittaa HT?" kysyin.

Ronja virnisti. "Haminan törpöt."

 

Luku 2. Jos pidät minua sekopäänä, et ole nähnyt kavereitani.

Seuraavien viikkojen aikana sain tietää aika paljon HT:n porukasta.

1. Selena oli ilmeisesti epävirallinen pomo. Ja yhtä aikaa hauskuuttaja. Huom. Älä koskaan, KOSKAAN osu hänen ja Twilightin väliin.

2. Jesse ja Maarit seurustelevat. Ei mikään ihme. Molemmat olivat kympin oppilaita ja ah-niin silmääpalvovia. Porukan kesken... No, siitä ei puhuta.

3. Ronja ja Arttu ovat porukan öykkärit. Artulla se tosin näkyi enemmänkin lintsaamisena. Ronja taas öykkäröi ja tappelee koulussa. Usein. Ja istuu jälki-istunnossa vielä useammin.

4.Kikillä on uskomaton meikkivarasto. Omituisinta tässä on se, ettei Kiki itse juurikaan meikkaa. Varasto on kuulemma ''hätävaraksi yllätävien käänteiden kohdalla''.

5. Idalla on ilmeisesti kotonaan iso varasto kaiken maailman aseita. Hänen isänsä on kuulemma keräilijä.

6. Stina on hävyttömän rikas, ja uskomattoman hyvä kiipeämään eri paikkoihin.  Hänen luonaan myös ilmeisesti pidetään aika paljon bileitä. Ai niin, unohdin mainita. Hänellä on korkeanpaikan kammo.

7. Janin perheessä kaikki on niin uskonnollista. Ristejä siellä, ristejä täällä.... Tietäisivätpä hänen vanhempansa, että Jani itse on vannoutunut uhkapeluri ja kaupungin hallitseva pokerimestari.

Sopeuduin porukkaan aika hyvin.

"Whiitteeeee! Vauhtia! Mul on hirvee nälkä!" Stina huusi. Olimme matkalla Huovilaan. Unohdinko sanoa, että Stina on Huovila-riippuvainen?

Olimme ensimmäistä kertaa koko porukalla kaupungilla. Järisyttävä kokemus. Ihan oikeasti.

Minulla oli ollut muuttokiireitä perheeni kanssa, joten oli kulunut puolisen kuukautta ennen kuin olin ollut kenenkään kanssa vapaa-ajalla. Ja sitten oli kulunut toinen puoli kuukautta ennen kuin pääsimme koko porukalla kaupungille. Aina jollakin oli ollut jotain muuta tai ulkona oli  satanut. (Oli muuten kevät, siis keski-kevät, että lumet olivat jo aika paljon sulaneet, mutta lämmintä ei ollut vielä. Pääsiäinen oli jo mennyt).

Stina avasi konditorian oven ja ryntäsi sisään. Me odotimme kärsivällisinä ulkopuolella.Suunnitelmamme oli mennä hesburgeriin (Harvoja paikkoja, joihin Ronjalla ja Artulla ei VIELÄ ollut porttikieltoa, kuulemma) mutta kun Stinasta on kyse, meidän oli pakko koukata huovilan kautta. Sisään emme menneet, sillä minulla oli jauhoallergia ja Ronjalla porttikielto. Muut jäivät seuraksemme.

Jonkin ajan kuluttua Stina astui ovesta ulos ison pussin kanssa. Pussissa oli kauniita kuvioita, jotka näyttivät pyörivän yhä uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen.....

"Koko puodinko tyhjensit?" Maarit kysyi. Stina hymähti. "Melkein..."

He havahduttivat minut ajatuksistani. Ai niin, oltiin menossa heseen. Kuljin muiden perässä omaa, ei-ryhdikästä käsien heiluttelukävelyäni. Nautin siitä, kun ympärillä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan. Nautin todella siitä, että olin "erilainen". Erilainen lainausmerkeissä. Jos joudut HT:seen, olet "erilainen" vaikket halua. Tai friikki. 

Hätkähdin, kun Jesse tarttui minua yllättäen olkapäästä. Hän virnisti.

"Ihan varoitukseksi. Me harvoin päästään koko porukka kaupungille, mutta voin vannoa, että muistat joka kerran vielä mummonakin", Jesse sanoi matalalla äänellä, niin että vain minä ja viereeni ilmestynyt Jani kuulimme. Jesse irroitti otteensa ja meni halaamaan Maaritia takaa päin.

"Minne te oikein jäitte?" Ida huusi hesen ovelta, vaikka olimme vain viisi metriä jäljessä. Jani hymyili pöllämystyneelle ilmeelleni, tarttui minua kädestä ja juoksi sisään muiden edelle. Hän työnsi minut portaita alas ja kailotti: "Heei Kaikki! Tässä on meidän porukan uusin jäsen, Whitney "White" Scarlet! No, nyt teitä on varoitettu."

Kaikkialta ympäriltämme kuului voihkaisuja. Eräs lapsiperhe pakkasi tavaransa ja lähti (lasten valituksista huolimatta) kun muu HT tuli portaita alas.

"Jaa, mitä te halusittekaan? Kirjoittakaa kiitos lapulle. Ja antakaa rahat. Käyn ostamassa...." Ida sanoi. Vuorollani kirjoitin lappuun: Mega-ateria, Pehmis, iso Cokis. Työnsin rahat Idalle. Hän kurtisti kulmiaan nähdessään lapun. "Luulin sinua Vegeksi," hän sanoi. Minä naurahdin.

"En ikinä."

Selena virnisti. "Sopedut joukkoon paremmin kuin oletin", hän sanoi ja istui kulmapöytään. Kiki ja Stina raahasivat vielä kolme pöytää viereen. Me istuimme kaikki ja jäimme höpöttämään kuka mistäkin.

Olin huomannut, että vaikka HT oli virallinen kaveriporukka, vedetään yhtä köyttä ja jeejee, niin he olivat jaoittuneet.

Siis, anteeksi epäselvyys. Ida ja Maarit olivat parhaat kaverit. Samoin Selena ja Stina. Jesse ja Jani. Arttu ja Ronja eivät sinänsä olleet parhaat ystävät, mutta heillä oli selvästi kuitenkin paremmat välit toisiinsa nähden kuin meihin muihin.

Ja sitten oli vielä Kiki. En ole aivan varma, onko tämä hänen oikea nimensä vai vain lempinimi, mutta ei sillä väliä. HÄn tuli toimeen kaikkien kanssa, hän oli tavallaan paras ystävä jokaisen kanssa. Tosin hän tuli selvästi kaikkein parhaiten toimeen Idan ja Maaritin kanssa.

Havahduin mietteistäni, kun joku hieman ärtyneen näköinen hesen työntekijä asteli pöytämme eteen. Kukaan porukasta ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, kunnes työntekijä-joka muuten oli keski-ikäinen rupsahtanut tupakalta haiseva nainen-rykäisi todella, todella kovaan ääneen.

"Niin?" Selena kysyi. Työntekijä ryki taas, ja minusta tuntui, että hänellä oli juuttunut jotain kurkkuun. Tuliko hän kenties pyytämään apua?

"Hakkaanko selkään?" minä kysyin ystävällisesti. Työntekijä katsoi minuun pöllämystyneenä ja aivan ohimennen sipaisi violetiksi värjättyjä hiuksiaan. "Anteeksi mitä?"

"No kun näytät siltä että jotain on juuttunut kurkkuusi. Vai tarvitsetko yskänpastilleja? Minulla on aina muutama mukana", selitin ja rupesin kaivamaan laukkuani.

"Ei, ei... Ei minulla semmoista.. Siis, tarkoitan,äh", nainen sopersi ja kaivoi jotain taskustaan suurimman osanHt.sta nauraessa. Työntekijä työnsi lapun, jossa oli jotain kirjoitusta, pöydälle.

"Löydättekö nimenne tästä listasta?" työntekijä kysyi. Minusta hän oli aika töykeä. Selena sieppasi lapun.

"Joo! Joojoo. Mun nimi lukee tossa! Ja tossa on Kiki ja Maarit ja... Miks Ronja ja Arttu on ympäröity punasella?" hän kysyi. Minä nappasin lapun ja luin otsikon, minkä Selena oli selvästi jättänyt huomiotta.

"Lista porttikeillon saaneista. Saatettava ulos tavatessa", luin ääneen ja vilkaisin HT:tä. "Onko teillä kaikilla porttikielto tänne?" Kysyin lainkaan hämmästymättä. "Tehän sanoitte että ei ole."

Jesse rykäisi. "No, tuo taisi unohtua. Ei se muistaakseni ollut kovin iso juttu..."

"Hmm", Maarit sanoi. "Taidettiin saada tuo silloin kun Arttu viskasi Ronjaa ranskiksella. Ronja muistaakseni heitti Stinan kokiksella Arttua, joka väisti, ja osuikin Idaan. Stina ei tykänny kun sen kokis vietiin, eikä Ida siitä kun sen päälle heitettiin kokista. Niinpä ne tais ruveta riitelemään siitä kuka saa heittää Ronjaa Selenan kanahampurilaisella... Selena ei tykänny ku melkeen kaikki muut tappelit paitsi se, ja heitti mua muistaakseni dippikastikepurkilla. Jesse heitti sitä takas ketsupilla" hän muisteli ja muut nyökyttelivät kiivaasti, paitsi Jani ja minä.

"Mut eihän se ole mikään syy antaa porttikieltoa. Pieni ruokasota vain..." Arttu sanoi kohauttaen olkapäitään.

"No jaa, ne muut asiakkaat tais kyllä vähän hermostua kun niihinki osui...." Stina huomautti.

"Ja kun me napattiin niitten ruokia kun omat loppu."   Kiki jatkoi.

Minä nauroin niin kovaa kuin kurkusta lähti. Muut asiakkaat ja työntekijät vilkaisivat minua kummastuneena. 

"Aika hyvin! Mulla ei ookkaan vielä porttikieltoa... Hei, miten tällainen hankitaan? Pitääkö minunkin ruveta viskomaan ruokia?" Kysyin ystävällisesti hesetädiltä. Jostain syystä hän mulkaisi minua.

"Olkaa hyvät ja poistukaa", hän sanoi pakotetun hillitysti. Minusta hän vaikutti erittäin tylsältä tyypiltä.

"Selvä on. Kai Jani ja Whitney saa jäädä hakemaan meidän ruuat? Niillä kun ei ole vielä porttikieltoa." Jesse kysyi ennen kuin kukaan ehti ruveta haastamaan riitaa.

"Hmph. Hyvä on, mutta te muut häivytte heti", hesetäti sanoi ja meni takaisin kassan taakse.

"Hyvä. Jani ja White, me mennään vaikka urheilukentälle. Jani, sä tiedät missä se on", Jesse sanoi ja lähestulkoon raahasi Artun ovelle (Ronjan raahasivat Ida ja Kiki yhteisvoimin).

Vilkaisin Jania kun muu HT lähti nuristen. "Eikö sinulla ole porttikieltoa?" Kysyin heilutellen käsiäni. Jani pudisti päätään. "Noup. Olin silloin sairaana kun nuo muut hankkivat sen" hän sanoi virnistäen. Sitten hän istui penkille viereeni. "Nojaa. Ilmeisesti meidän porukalla on porttikielto lähes kaikkiin ruokapaikkoihin. Plus Kanuunaan. Täytynee ruveta tilaamaan pitsoja kotiinkuljetuksella.." Hän sanoi ja nojasi seinään. Minä hymyilin. "Kuinka kaukana se urheilukenttä on?" kysäisin. Jostain syystä Janin posket punehtuivat hieman. "Aika kaukana..." hän mutisi vastaukseksi.

 

 

©2018 Dream on - suntuubi.com