Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Tämä maailma on pimeä paikka. 
Sen minä olen tajunnut jo kauan sitten.
Mutta silti, istuessani tässä veren värjäämässä kylpyammeessa, en pysty näkemään muuta kuin valoa.
Tarkoittaako se, että olen viimein kuollut? 
Minun oloni on niin rauhallinen. En kuule mitään, en tunne mitään, näen vain valon ja haistan vain veren. Kukaan ei ole lähelläni, vain minä olen olemassa. Ei ole vihaa, ei surua, ei rakkautta, ei iloa.
On vain minä, valo ja veren tahraama vesi ympärilläni.
Hitaasti kipu kuitenkin palaa. Kipu ranteessani tuntuu vahvana, paksuna. Se voimustuu koko ajan, yhdessä sydämeni kanssa, joka palaa.
Minä henkäisen.
Kipu, kipu, kipu. Minä tunnen sen. Minä tunnen kaiken tuskan, kaiken. Se on minussa nyt, se on ollut minussa aina. Se tulee aina olemaan kanssani.
Minä en halua kuolla. En halua, en vaikka niin kuvittelinkin.
Miksi? Miksi minä haluaisin jatkaa elämääni tässä maailmassa? 
Enkö minä ole jo päättänyt luovuttaa?
Silti minä tajuan nousevani ammeesta ja tarttuvani puhelimeeni. Tuijotan hetken näyttöä ja näppäilen hitaasti numeron.
"Haloo?"
"Pelasta minut", minä kuiskaan ensimmäistä kertaa elämässäni.
Kuuluu kolaus, kun kännykkä putoaa heikoista sormistani kiviselle lattialle. Se on viimeinen asia minkä kuulen, viimeinen asia minkä näen. 
 
 
 
 

 

 

©2018 Dream on - suntuubi.com