Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Toinen luku: Unet
Elena
 
Anista lähteneen valon ja tyttöjen huudon jälkeen oli täysin hiljaista. Elena itki äänetöntä itkua, ja muisteli katsetta, minkä Ann oli häneen suunnannut.
Mitä hänelle tapahtui? Ei kai hän kuollut? Elena ajatteli kauhuissaan. Hän katsoi Ania ja näki tämän hengittävän, joskin vaivalloisesti. Elena nousi ylös ja vilkaisi Traceyta, joka taas katsoi kauhuissaan Ania. Hän istui oksennuslammikossa. Joskus muulloin tuo olisi todella hauskaa... Mutta ei nyt, hän ajatteli ja suuntasi murhaavan katseen Viciin ja Kitiin. 
Nuo saavat nyt kyllä kärsiä, hän ajtteli ja lähti kulkemaan tyttöjä kohti. Läheltä alkoi kuulua opettajan, Gabriellan ja muiden huutoja, mutta Elena ei välittänyt niistä.
Elena kaatui kun pimeys yhtäkkiä ympäröi Anin, tytöt ja Traceyn.
Tytöt katsoivat huolissaan toisiaan. "Matka alkaa", toinen heistä, ruskeahiuksinen sanoi.
Vaaleatukkainen nyökkäsi. "Sitä ei voi enää peruuttaa. He tulevat näköjään mukaan."
"Mitähän Joshua tästä sanoo..." Brunetti sanoi ja puraisi huultaan.
"Mi-missä me ollaan?" Tracey kysyi. 
"Mihin s-se metsä ka-katosi?"
Blondi huokaisi ja lähestyi Annia välittämättä Traceyn kysymyksestä.
Elena nousi ylös ja potkaisi Blondia. Sekä blondi että brunetti kiljuivat tuskasta.
"Mitä hittoa te teitte Annille?" Elena huusi. Blondi veti henkeä.
"Ihminen.. Kuinka pystyt satuttamaan meiitä?" hän kysyi.
"Vastaa kysymykseeni!" 
Blondi veti uudelleen henkeä. 
"Ei me mitään tehty! Me vaan tultiin vahtimaan, että herääminen sujuisi ongelmitta."
"Mikä herääminen?" Elena kysyi.
"No Aconin herääminen!" brunetti huusi ja juoksi blondin vierelle.
Elena kallisti päätään ja antoi vihan leiskua silmistään.
"Ja kukahan hemmetti on Acon? Täytyikö teidän vain ilmestyä tyhjästä ja pilata toisten elämä.
"O-olen samaa mieltä Elenan kan-kanssa!" Tracey sai soperrettua.
"Tuo tuossa", blondi sanoi ja osoitti Annin liikkumatonta ruumista.
Elena vilkaisi myös.
"Mitä terkoitat? Se on Ann eikä mikään vitun Acon!" Elena kysyi jo hieman rauhoittuneena, joskin yhtä vihaisena kuin aiemminkin.
"Sitä, että he ovat käytännössä sama henkilö", joku sanoi tuskaisella äänellä. Ympäristö valaistui ja Elena huomasi olevansa suuressa huoneessa. 
Huone oli täynnä erilaisia aseita. Miekkoja, pistooleja, nyrkkirautoja, tykkejä. Osa oli ripustettu seinille, osa oli hyllyissä ja jotkut lojuivat lattialla. Kaiken tämän keskellä Elena näki enkelin.
"E-enkeli?" Tracey kysyi hiljaa.
Elena katsoi enkeliä tarkemmin.
Ei se ole enkeli. Sillä on kyllä siivet, mutta muuten se on kuin tavllinen ihminen, hän ajatteli, vaikka enhän minä toisaalta oikeastaan tiedä, miltä enkeli todellisuudessa näyttää.
 "Enkeli" oli poika. Hänellä oli kultaiset silmät, kastanjanruskeat hiukset ja riutuneet kasvot.
Kaunis, tuli Elenalle ensimmäisenä mieleen.
"Joshua", tytöt lausuivat hiljaa ja väistyivät kumartaen syrjään.
Joshua meni Annin luo, eikä Elena yrittänyt pysäyttää häntä.
"Acon. Joko hallitset kehosi?" hän kysyi lempeällä äänellä polvistuen, tytön, jota Elena piti Annina, mutta joka ilmeiseti oli jotain muutakin, viereen. Ann/Acon avasi silmänsä ja katsoi henkeään haukkoen Joshuaa.
Elena hätkähti. Kyllä, nuo harmaat silmät olivat Annin. 
Mutta niillä katsoi joku toinen.
"Jo-s-hu-a", Annin ääni sanoi. Se oli Annin ääni, mutta siinä oli eri tuntu. Kuin joku toinen olisi puhunut.
Elena lysähti lattialle. 
Jos tuo ei ole Ann, hän ajatteli, niin kuka sitten?
Tyttö, jolla oli Annin ruumis, katsoi Joshuaa hämmästyneenä. Sitten hän kohottautui hieman ja suuteli poikaa suulle. Joshua vastasi varovaisesti, luultavasti koska Elena ja Tracey olivat paikalla.
Elena lysähti maahan. 
Järjetöntä! En olisi uskonut, anteeksi vain, että Ann saa ensisuudelmansa  ennen minua... hän ajatteli hieman kauhuissaan.
Varsinkaan pojan, jota minä en tunne, tai edes ole ennen nähnyt. Ja voi perhana, näyttää siltä, ettei tuo olekaan edes hänen ensisuudelmansa. 
Elena veti henkeä. Tyttö ei selvästikään ollut Ann. Mutta kuka Elenan parhaan ystävän kehossa sitten majaili?
"Sinä... Sinä et ole Ann", Tracey ehti sanoa juuri ennen Elenaa.
Joshua irroitti huulensa tytöstä ja nousi ylös.
"Vic, Kit. Ottakaa Acon ja viekää hänet lepäämään. Minä selitän heille kaiken", hän sanoi.
"Vic...Kit..." Tyttö Annin ruumiissa sanoi ja katsoi tyhjällä katseella eteensä.
Vic ja Kit nyökkäsivät Joshualle ja nostivat tytön käsivarsilleen. He veivät hänet ovesta ulos ja jonnekkin, minne Elena ei nähnyt.
"Mitä... minne he vievät hänet? Mitä Annille on tapahtunut?" Elena kysyi hädissään.
Joshua istui lattialle ja laskosti siipensä selkäänsä vasten.
"Ota rauhallisesti. Tämä voi olla shokeeraavaa", hän sanoi.
Elena yritti hengittää rauhallisesti onnistumatta.
"Tyttö, jonka sinä opit tuntemaan Annina, on samalla eräs toinen", Joshua selitti.
"Kuka..Mikä hän on?"
Joshua huokaisi.
"Hänen nimensä on Acon, kuten olet varmaan jo arvannutkin. Rangaistukseksi rikoksestaan, minkä hän teki, hänet lähetettiin 13 vuodeksi maan päälle. Tai siis todellisuuteen. Aika täyttyi jo vuosi sitten teidän aikaanne, mutta jostain syystä hän palasi vasta nyt", hän selitti.
Elena katsoi Joshuaa kuin hullua. Ties vaikka hän olisikin.
"Mikä Ann sitten on?"
"Hän on Acon. Kun Acon lähetettiin todellisuuteen, hänen muistinsa pyyhittiin. Hän kasvoi teidän maailmassanne. Hänestä tuli Ann. Juuri tämän Annin takia sinä ja ystäväsi olette täällä."
Osaksi Elenan teki mieli huomauttaa, ettei Tracey ollut hänen ystävänsä. Hän piti kuitenkin suunsa kiinni. 
"Sinä sanoit... Että me elimme todellisuudessa. Mutta mikä paikka tämä sitten on?" Tracey kysyi ääni värähdellen. Joshua epäröi.
"Se asia... ei ole niin helppo selittää. Minun on ehkä parasta ensin selitää, mitä minä, kaksoset ja Acon olemme. 
Acon ja kaksoset eivät ole kuin te ihmiset. Heidät on luotu. He ovat syntyneet teidän ihmisten unista. Itseasiassa Kit, Vic ja Acon ovat eräiden ihmisten painajisista syntyneitä olentoja.
He ovat osa eri painajaisia, joko kärsivän osassa, kuten Acon, tai kiduttajien, pelkoa herättävän osassa, kuten Vic ja Kit. Kun ihminen, joka meidät oli ajatuksillaan luonut, kuoli, he vapautuivat painajaisista. Useimmat muut kuolivat ja menivät sinne minne kuolleet nyt menevätkin, mutta osa juuttui uniin ikuiseti. Omasta tahdostaan yleensä.
Heille annettiin tehtäviä. Vahtia, ettei unet pääse sekoittumaan toisiinsa. Estämään unien pääsy todellisuuteen. Aina se ei onnistunut. Tiedäthän skitsofreenikot?
Työ on tärkeämpää kuin luulisi.
Minä taas, no, minä en ole kuin he. Tai kuin te. Minä olen yksi unimaailman alkuperäisistä vartijoista. Me ikäänkuin johdamme koko unijärjestelmää. Tai, minä en johda. Minä sain ikäänkuin potkut.
Joka tapauksessa me kaikki, minunkaltaiseni siivekkäät ja Aconin kaltaiset uniolennot teemme työtämme niin kauan kuin meidän kuuluu. Jossain vaiheesa me kuolemme. Joko unien olentojen tappamana tai kun olemme tehneet elämäntehtävämme", Joshua selitti ja tarkkaili kuuntelijoiden liikkeitä. Tracey näytti epäuskoiselta, mutta Elena kuunteli tarkkailevaisena. 
Olen nähnyt tänään, kun paras ystäväni muuttuu joksikuksi toiseksi. Olen nähnyt siivekkään pojan ja tytöt, jotka ovat kuin yksi henkilö. Olen vaihtanut paikkaa salamannopeasti. Mikä vain voi olla totta.
Tai sitten minä vain näen unta.
Älyttömän todentuntuista unta.
Entä jos...?
"Onko... Tämä paikka..missä olemme...", Elena sopersi ja veti henkeä rauhoittuakseen,"...paikka, jossa olemme..Unta?"
Joshua nyökkäsi.
"Kyllä. Te olette ensimmäiset ihmiset, jotka ovat koskaan käyneet Unessa. Tämä paikka on teille vaarallisempi kuin kelleen, sillä päädyitte osastolle painajaiset. Varokaa, ettei teitä tule osaa niistä. Varokaa, ettette törmää omiin painajaisiinne."
Elena ei enää kestänyt. Hänen hengityksensä kiihtyi kiihtymistään.
En saa happea! Mikä tämä tunne on? Pelottaa... Missä olen? Ann on poissa.
Olen yksin.
OLEN YKSIN!
Elena alkoi täristä. Hänen sydämensä tykytti kovempaa kuin sen olisi pitänyt. Pahoinvoinnin aallot kävivät läpi hänen kehonsa joka sopukan. 
Joshua tarttui Elenaa olkapäistä ja pakottin tämän katsomaan itseään silmiin.
"Rauhoitu", hän sanoi rauhallisella, tasaisella äänellä.
Tärinä lakkasi. Sydän palasi rauhallisiin lyönteihin. Hengitys rauhoittui.
Elena katsoi Joshuaa ihmeissään.
"Miten..Miten sä pystyit tuohon?" hän kysyi.
"Se on yksi kyvyistä, mitä meikäläisillä on. Tavallisesti saisin käyttää sitä vain hätätilanteissa, mutta...", Joshua selitti huohottaen.
Tracey aikoi sanoa jotain, mutta keskeytyi, kun ovi läjähti auki.
Toinen tytöistä, brunetti, astui huoneeseen.
"Acon tahtoo...tahtoo puhua teidän kanssa. Tulkaa nopeasti, me ei kestetä kauaa" hän sanoi nopeasti ja lähti takaisin päin.
Joshua nousi ylös. 
"En oikein tiedä... Voisi olla liian shokeeraavaa teille. Acon... Hän on kuitenkin..."Joshua epäröi, "sama kuin Ann. Mutta eri muistoilla. Eri tunteilla eri ihmisiä kohtaan."
Tracey puhalsi ilmaa ulos.
"Kiitos vain, mutta mua ei edes kiinnosta mennä kattoon sitä. Ei kiinnostanu sillon, kun oltiin kotona, joten miks nytkään? Senkus on joku muu. Ei liikuta mun elämää. Kuhan vaan pääsen kotiin", Tracey sanoi välinpitämättömän kuuloisena,vaikka hänen äänensä värähteli. 
Elena ei voinut ymmärtää, mikä Traceyssa oli.
Eikö tuollaiset ämmät voi jäädä niihin B-luokan elokuviin sekoilemaan?
Hän nousi ylös ja oli lyömäisillään Traceytä, mutta Joshua pysäytti hänet.
Elena työnsi hänet sivuun kovemmin kuin luuli ja Joshua tömähti lattiaan. Joshua henkäisi tuskissaan ja sai sekä Elenan että Traceyn katseet itseensä.
"Ä-Älä hy-hyökkää. Nyt k-kun te o-olette tääll-lä, teillä on luultavasti joku erikoiskyky ku-kuten meilläk-kin. Jo-jos se on voima, vo-voit vai-kka ta-ppaa vahingossa..." Hän sanoi änkyttäen, ei siksi että olisi pelännyt, van koska oli heikentynyt pahasti.
"Sen parempi vain. Kuolkoon pois!" Elena ärähti mutta jätti silti lyömättä. Toistaiseksi, kuten hän itselleen sanoi. 
Samalla hänen mieleensä heräsi eräs kysymys.
"Hetkinen. Sanoit tuossa, öö, jossakin vaiheessa, että Acon tuomittiin jostain rikoksesta. Mitä hän teki?" Elena kysyi. Samalla hän pyöritteli kaulakoruaan, kultaista medaljonkia, sormiensa ympäri. Se oli hänen tapansa tehdä, kun oli vihainen.
Joshua kalpeni.
"Anteeksi, mutta en oikeastaan..." hän aloitti.
"SINÄ KERROIT JUURI, ETTÄ MINUN PARAS KAVERINI ON MUUTTUNUT JOKSIKUKSI TOISEKSI! SANOIT, ETTÄ OLEN JOSSAIN PERKELEEN UNESSA, JA SELITIT KAIKKEA MUUTAKIN PASKAA! Etkä sitten voi vastata yhteen pikku kysymykseen?" Elena huusi. Hän ei oikeastaan tiennyt, miksi hän huusi, mutta sillä ei juuri sillä hetkellä ollut mitään väliä.
Tracey vikisi jossain taustalla. Hän oli ilmeisesti käyttänyt kaiken itsevarmuutensa Annin haukkumiseen.
"Anteeksi, mutta minulla ei ole lupaa kertoa! Ja olen muutenkin tosi pahoillani, että jouduitte tänne! Teemme kuitenkin kaikkemme, jotta pääsette takaisin todellisuuteen", Joshua selitti. Elena mulkoili häntä mutta antoi asian muuten olla. Toistaiseksi, hän totesi mielessään sillekkin asialle.
"No, mennän sitten tapaamaan sitä "Aconia"", hän sanoi nimen mahdollisimman halveksivasti, "sillä minulla on pari valittua sanaa sitä varten.
 
Joshua johdatteli muut läpi sokkeloisten käytävien. Käytävillä oli maalauksia, patsaita, marmoria, puuta. Elena oli varma, että jokaisen ihmismaalauksen silmät seurasivat heidän kulkuaan, ja arveli, ettei siinä ollut kaikki. Käytävät muuttuivat. Yhdessä vaiheessa Elena oli aivan varma, että he olivat kulkeneet saman patsaan ohi jo kolme kertaa, mutta käytävä muuten oli aina erilainen. Kivinen, himmeitä soihtuja. Puuta, kynttelikköjä. Marmoria, kirkas valaistus. 
Sitten, aivan yhtäkkiä, Joshua pysähtyi seinän eteen. Elena kuvitteli jo, että hän vain koskettaisi seinää, ja siihen avautuisi aukko, joka johtaisi ties minne. Niin ei kuitenkaan käynyt. Joshua ovasi vain oven, joka oli jäänyt jostain syystä Elenalta huomaamatta. Kenties siksi, että hän oli odottanut jotain jännittävämpää, jotain maagisempaa.
Joshua meni sisään ja viittoili Elenaa ja Traceyta seuraamaan. Elenan astuessa sisään Joshuan siipi hipaisi häntä.
Miten pehmeä... Aivan kuten oletinkin. Mutta jotenkin niin elottoman tuntuinen...
Elena pudisteli päätään. Hän ei halunnut sekoittaa aivojaan jonkun pojan siipisulilla.
 
Jatkuu....
©2018 Dream on - suntuubi.com