Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Luku 1. Mistä kaikki alkaa
 
Kun herään, on yö. Minun vierelläni palaa vahvalla liekillä nuotio, ja sen ympäriltä kuulen puhetta.
Nousen varovasti ylös, eikä kivusta ole jälkeäkään. Sen sijaan oloni on mahtava, kuin olisin juuri syntynyt uudelleen.
Ai, heräsit”, Michaelin ääni toteaa. Käännyn häneen päin, ja joudun hetken ajan räpyttelemään silmiäni.
Michael on kokenut muodonmuutoksen. Hänen kasvonsa, hiuksensa ja olemuksensa ovat samat kuin aiemminkin, mutta jotenkin puhtaammat, valoisammat. Hänellä on päällään pyjaman sijasta tyylikäs, musta asu, ja vyöllään jokin, joka näyttää minusta miekalta. Hän istuu kivellä jäykän näköisesti, ja hänen ilmeensä on vakava.
Michael ei ole ainut joka on muuttunut. Hänen vieressään istuvan Cecilian hiukset ovat kiinni tiukalla poninhännällä, ja tytön siniset silmät näyttävät hehkuvan. Hänellä on päällään samanlainen, - joskin naistenmallia oleva - asu kuin Michaelillakin. Hänellä on kädessään siro jousi, ja selässään nuoliviini pullollaan taatusti teräviä nuolia. Hän hymyilee minulle.
Marc, joka istuu lähellä minua, on myös muuttunut. Hänen hiustensa väri on lähestulkoon kirkkaan punainen, ja hän näyttää kasvaneen pituuta. Hänenkin vyöllään on miekka, mutta se näyttää olevan lyhyempi ja ohuempi kuin Michaelilla. Myös hänellä on päällään musta asu.
Marc katsoo minua huvittuneesti.
Sinä menetit tajuntasi ekana, mutta heräsit viimeisenä”, hän sanoo, ”ja koit isoimman muutoksen.”
Minä hätkähdän. Tietenkin! Tottakai minäkin olen muuttunut. Logiikka – kaikella on kuitenkin logiikka.
Päälläni on myös musta asu, ja vyölläni rivi tikareita.
Nostan käteni päälleni, ja tajuan kaikkein ilmeisimmän ulkonäkömuutoksen.
Minun hiukseni, jotka ennen ylsivät lantiolle, ovat enää pituudeltaan samaa luokkaa Marcin hiusten kanssa.
Koskettelen hämmentyneenä hiuksiani.
Miksi ne lyhenivät? Onhan Ceciliallakin pitkät hiukset!
Minulla kestää kuitenkin vain hetken tottua ajatukseen lyhyistä hiuksista. Tyytyväisyys on se tunne, joka nousee nopeasti pintaan.
Kyllähän minä olisin leikannut hiukseni jo aiemminkin lyhyiksi, mutta vanhempani eivät olleet koskaan antaneet minun tehdä sitä.
Naisilla kuuluu olla pitkät hiukset. Niin kauan kun asut meidän talossamme, et hiuksiasi leikkaa. Kiität meitä vielä!
Ja paskat. Minä inhosin aina sydämeni pohjasta pitkiä hiuksia.
Minä istun noin metrin päähän Marcista. Cecilia on vasemmalla puolellani, mutta kauempana.
 
Michael karaisee kurkkuaan nuotion toisella puolella.
Kun se.. olento koski sinua, mitä tunsit?” hän kysyy minulta. Minä katson häntä ja yritän saada selville sanojen takana piilevän merkityksen.
Tuulen. Vahvan tuulen, kuin pyörremyrsky olisi riepotellut minua”, vastaan. Michael nyökkää tyytväisenä.
Logiikka... Vihdoinkin jotain loogista”, hän mutisee. Minä vilkaisen hämmentyneenä Marcia. Hän kohauttaa olkapäitään ja virnistää.
Puna leviää poskilleni. Olin vilkaissut Marcia vahingossa, luonnostaan. Se oli tahaton reaktio, se ei ollut tapaistani.
Tuuli, vesi, maa, tuli”, Cecilia toteaa hiljaa.
Neljä elementtiä.”
Marc naurahtaa. Minä katson Ceciliaa kysyvästi.
Minä tunsin hukkuvani. Michael hautautui elävältä. Marc paloi. Ja sinä jouduit...pyörremyrskyyn. Neljä elementtiä, vesi, maa, tuli ja tuuli”, Cecilia selittää ja heittää oksan nuotioon.
Hienoa. Osaanko minä lentää?” kysyn ironisella äänensävyllä.
Kokeile”, Michael sanoo, ”hyppää vaikka alas jyrkänteeltä.”
Minä käännän katseeni Michaeliin päin.
Sinun jälkeesi.”
Minä olen maaelementti.”
Se selittää mädäntyneen ruumiin hajun. Mummoni haudassako kävit?”
vastaan ja nyrpistän nenääni.
Michael katsoo minua vihaisena. Minä tuijotan takaisin.
Cecilia taputtaa.
Hienoa. Viisi minuuttia, ja te jo tappelette. Mitä jos kuitenkin mietittäisiin, mitä meidän kannattaa tehdä seuraavaksi?” hän kysyy.
Cecilia on ihmeen rauhallinen. Vaikka hän on selvästi sellaista tyyppiä, joka viettää mieluummin aikaa kotona kuin ulkona, hän näyttää varmalta, kuin olisi valmis kaikkeen.
Testata”, Marc sanoo. Kaikki kääntyvät katsomaan häntä. Michaelin kasvot näyttävät tulen loimussa pelottavilta, hieman hulluilta.
Meidän täytyy testata, onko meillä oikeasti jotain voimia”, hän jatkaa ja nousee seisomaan. Hän menee hieman kauemmas nuotiosta ja pysähtyy kasvot meihin päin. Marc nappaa maasta kepin.
Hän heittelee sitä hetken kädestä toiseen.
Marcin silmäkulmat rypistyvät, kun hän keskittyy. Hän sulkee silmänsä.Kuluu hetki, toinen, ja tajuan pidättäväni hengitystä. Jos Marc nyt onnistuu, se tarkoittaa, että minäkin... minullakin on jotain voimia. Minustakin voi tulla jotakin.
Ei se onnistu”, Michael kuiskaa, kun on kulunut jonkin aikaa. Minä en kiinnitä häneen mitään huomiota, vaan pidän katseeni liimattuna Marcin pitelemään keppiin.
Marcin silmät rävähtävät auki, ja kepin pää leimahtaa rajuun liekkiin.
Cecilia vinkaisee, minä ja Michael henkäisemme yhteen ääneen.
Marc on hiljaa ja katsoo tyytyväisenä keppiä, kuin olisi alunperinkin tiennyt sen syttyvän. Hän katsoo Ceciliaan.
Yritä sammuttaa se.”
Cecilia hätkähtää, puristaa kätensä nyrkkiin ja nousee ylös. Hän kävelee hitaasti Marcin luo ja ottaa palavan kepin käteensä.
Cecilia tuijottaa epävarmana liekkiä.
Miten sinä teit sen?”
Ajattelin kepin päähän liekkiä. Ja sain vain jotenkin sen voiman käyttööni.”
Cecilia tuijottaa keppiä keskittyneenä. Hetken kuluttua kuuluu sihahdus, kun liekki sammuu.
Minä nousen ylös ja nappaan kepin.
Se on märkä”, totean.
Kokeile nostaa sitä ajatuksen voimalla”, viereeni kävellyt Michael käskee. Minä mulkaisen häntä.
Lasken kepi kivelle, jolla Marc hetki sitten istui. Kyykistyn sen eteen. Muut menevät kiven ympärille ja katsovat uteliaina, josko minäkin pystyisin käyttämään voimiani.
Liiku, ajattelin. Liiku...
Tunnen voiman, se pyörteilee jossain sisälläni. Minun on saatava se kiinni.
Puhallan ilmaa ulos suustani.
Keppi liikahtaa.
Liiku!
Laitan kaiken voimani tuohon ajatukseen.
Keppi lentää voimalla minua vastapäätä olevan Marcin rintäkehään.
Cecilia taputtaa.
Ja sinä. Mitä sinä tekisit, multapoika?” Marc kysyy leikillisesti Michaelilta. Michael ei kuitenkaan näytä ymmärtävän Marcin leikkiä, vaan mulkaisee poikaa murhaavasti.
Kokeile vaikka tehdä halkeama tuohon kiveen. Eikös kivet kuulukin maaelementtiin?” Cecilia sanoo ystävälliseti ja heittää Michaelille nyrkin kokoisen kiven.
Michael hymyilee Cecilialle.
Michaelin ei tarvitse keskittyä kauaa. Kiveen syntyy pieni halkeama, ja pian Michaelin kädellä lepää kaksi puolikasta.
Siistiä”, hän toteaa.
Hetken me vain seisoskelemme paikoillamme tekemättä mitään.
Ja, mitäs nyt? Tajusimme juuri olevamme supercooleja elementtimitälie, mutta mitä nyt? Kuinka me jatkamme tästä?” minä lopulta kysyn.
Mietimme tietenkin, miten pääsemme kotiin”, Cecilia sanoo varmalla äänellä, kuin asia olisi itsestään selvä. Minä tuijotan häntä epäuskoisena.
Oletko tosissasi?”
Tietysti. Porukat on kohta varmaan jo kuolleet huolesta.”
Houkutteleva ajatus.”
Mitä?”
Ei mitään.”
Minä istun kivelle ja päätän vastedes pitää suuni supussa vanhemmistani. En halua vaikuttaa siltä, että keräisin sääliä.
En usko että se onnistuu. Kotiinpaluu, siis”, Marc sanoo ja istuu myös. Michael seuraa hänen esimerkkiään, mutta Cecilia jää seisomaan.
Se olento sanoi: Minun tehtäväni on johdattaa teidät alkuun. Minkä alkuun? Tuskin hän tarkoitti kotimatkaa”, Marc jatkaa. Cecilia avaa suunsa, mutta sulkee sen samantien. Hän tajuaa väistämänsä tosiasiat, ja alkaa viimein näyttää hieman epätoivoiselta.
Voi luoja. Mitä me nyt tehdään?” hän kuiskaa ja lysähtää istumaan. Hän painaa päänsä polviinsa.
Odotetaan, että tulee aamu. Ehkä päivänvalossa... asiat tuntuvat selvemmiltä”, Michael sanoo. Hän nostaa kätensä ja painaa sen Cecilian olkapäälle, lohduttaa häntä äänettömästi.
Minun on myönnettävä, että Michael on oikeassa. Väsymys alkaa jo hieman painaa silmäluomiani alaspäin, jota en millään ymmärrä; minähän päädyin tänne herättyäni, ja nukuin vielä päälle koko loppupäivän.
Aivan kuin joku, tai jokin tahtoisi vaivuttaa minut uneen.
Muut näyttävät väsyneiltä myös.
Mitä jos.. mentäisiin nukkumaan?”, Marc kysyy ja painaa päänsä nurmikkoon.
Kannatan”, minä mutisen ja laskeudun alas kiveltä hänen viereensä, sopivan välimatkan päähän.
Kuluu vain hetki, ja me kaikki olemme unessa.
 
Tuulten valtiatar. Tervetuloa”, kuulen äänen sanovan. Nousen säpsähtäen ylös, haen katseellani äänen lähdettä.
Pimeys. Ympärilläni on täysin pimeää. En tunne ympärilläni ruohikkoa, kiviä, tai Marcia, vain mustan tasaisen lattian – tai maanpinnan – tai jonkun aivan muun.
Kuka sinä olet?” kysyn tyhjään ilmaan.
Enkö jo kertonut? Minä olen en kukaan”, ääni vastaa.
Mutta, Lillianne, sinä olet jotain. Yksi neljästä.”
Minä nousen seisomaan ja haron ilmaa ympärilläni. En saa käsiini mitään.
Näytä itsesi!” huudan.
Niin kuin toivot”, ääni vastaa, ja maailma muuttuu. Pimeys muuttuu valkeudeksi, ja silmieni eteen ilmestyy sama olento, jonka tapasin aiemmin.
Onko nyt parempi?”
Minä värähdän. Minulla on kuitenkin hieman parempi olo nyt, kun näen olennon.
Missä minä olen?” kysyn.
Missäkö? Sinun unessasi tietenkin”, olento vastaa.
Miksi? Miksi me olemme siirtyneet jonnekkin outoon metsään? Miksi minä ja ne kolme muuta olemme muuttuneet? Miksi minulla on yhtäkkiä jotain outoja voimia? Miksi juuri minulla?”
Olento hymähtää.
Miksi on kysymys, johon aina ei löydy vastausta. Edes minä en tiedä kaikkea, vaikka tiedänkin paljon.
Te olette siinä ”oudossa metsässä” koska te tapaatte tulevan oppaanne siellä.
Muutuitte siksi, että teidän olisi helpompi taistella – muutuitte sellaisiksi kuin olette aina halunneet olla, jotta olonne olisi itsevarmin mahdollinen. No – kaikkein radikaaleimmat muutoshalut kyllä jätin henkilökohtaisesti pois.
Sinulle, juuri sinulle annettiin voima, koska sinä tarvitsit sitä. Oli kyllä muitakin potentiaalisia ehdokkaita, mutta lopultaa päädyttiin juuri sinuun, Lillianne. Aikanaan löydät itse vastauksen siihen, miksi juuri sinut valittiin.
Aika alkaa loppua. Kerron sinulle nyt sen asian, jonka takia uneesi ilmestyin; mutta yksi asia sinun on vannottava:
Herättyäsi et saa sanoa sanaakaan tästä tapaamisesta muille. Minä puhun sinulle, vain sinulle, enkä tahdo kenenkään muun saavan tietää näitä sanoja.”
Minä mietin hetken aikaa, mutta lopulta uteliaisuus ottaa vallan.
Hyvä on. Kysyn kysymykseni sitten jälkeenpäin. Vannon, että en kerro mitään, mitä sanot seuraavaksi, eteenpäin. Okei?”
Ja se lupaus tulee pitämään.
Tuulen valtiatar, muista tämä:
Te tarvitsette johtajan. Jonkun, joka edustaa teitä kaikkia, jonkun joka esiintyy teidän kaikkien puolesta.
Te tulette kohtaamaan vaaroja, ylivoimaisia vastustajia. Mutta teidän on pysyttävä yhdessä, ainakin jonkin aikaa.
Sinä tulet olemaan se, joka haavoittuu kaikkein pahiten. Mutta sinä tulet olemaan myös se, joka voittaa tässä taistelussa kaikkein eniten. Sinä tulet lopulta olemaan se, jonka avulla vanha maailma tuhoutuu.
Tuho ei ole paha. Uuden on synnyttävä vanhan rauniolle, uuden ajan on alettava.
Ja viimeiseksi:
Yksi teistä on pettävä kaikki muut. Petturi on saatava kiinni, hinnalla millä hyvänsä, sillä muuten uusi maailma ei synny.
Petturi on saatava kiinni....”
Olento alkaa säröillä minun silmissäni. Hänen äänensä hiipuu, ja tajuan selittämättäkin, että aika loppuu.
Odota! Miksi kerrot tämän juuri minulle?” minä huudan viimeisillä voimillani. Olento katsoo minua silmiin omilla, taivaan sinisillä silmillään.
Koska sinä olet kaikkein heikoin.”
Olento katoaa näköpiiristäni ja minä herään säpsähtäen.
©2018 Dream on - suntuubi.com